Alpit

Article on other languages:

Satelliittikuva Alpeista

Alpit ovat Euroopan suurin ja korkein vuoristo. Tämä Keski-Euroopan vuoristo kulkee kaikkiaan seitsemän valtion, Itävallan, Slovenian, Italian, Sveitsin, Liechtensteinin, Saksan ja Ranskan läpi.

Alppien korkein vuori on Mont Blanc (4 810 m), joka sijaitsee Ranskan ja Italian rajalla. Se on samalla Länsi-Euroopan korkein vuori.

Alppien poimuvuoristo on syntynyt miljoonia vuosia sitten Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen törmätessä toisiinsa. Alpit ovat Euroopan nuorimpia vuoristoja. Liikenne Alppien läpi kulkee solien ja tunnelien kautta, joissain paikoin vuorien rinteillä on myös autoteitä.

Sisällysluettelo

Maantiede

Alppien rajat

Digitaalinen karttakuva Alpeista
Digitaalinen karttakuva Alpeista

Alpit rajoittuvat etelässä selvästi Pohjois-Italiassa sijaitsevaan Po-joen laaksoon. Ranskassa on Alppien länsirajana Rhône-joki, joka erottaa sen Ranskan Massif Centralista, keskiylängöstä. Epäselvemmin Alpit rajoittuvat Sveitsissä Juravuoriin Neuchateljärven ja Aarjoen tienoilla. Alppien ympärillä on Saksassa Schwarzwald ja Böhmerwald. Karpaatit jatkavat Alppeja idässä ja Balkanin niemimaan vuoristot kaakossa. Italiassa Alppeja jatkaa Apenniinien vuoristo.

Alppien aluejako

Alppien aluejako (ei sisällä kaikkia osasia):

  • Läntiset Alpit
    • Merialpit
    • Dauphinen Alpit
    • Penniinialpit
  • Keski-Alpit
    • Bernin Alpit
    • Lepontinen Alpit
    • Sveitsin Alpit
  • Itäiset Alpit
    • Baijerin, Vorarlbergin ja Salzburgin Alpit
    • Tirolin Alpit
    • Lombardian Alpit
    • Dolomiitit
    • Kaakkois-Alpit

Alppien solia

Alpit

Alpit ovat vaikeakulkuinen vuoristo, mutta siellä on laaksoja ja solia, joissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa.

Alppien solia:

  • Col de l'Argentiere
  • Arlbergin sola
  • Brennerin sola
  • Flüelan sola
  • Klausenin sola
  • Suuri St. Bernardin sola
  • Ibergereggin sola
  • Pieni St. Bernardin sola
  • Pragelin sola
  • St. Gotthardin sola
  • Col de Sestrieres
  • Simplonin sola
  • Splugenin sola

Alppien lumivyöryt

Alpit tunnetaan lumivyöryistään, jotka voivat haudata rakennuksia, ajoneuvoja, ihmisiä ja eläimiä alleen. Lumi tukehduttaa nopeasti, jos ei saada apua. Kiväärin laukauskin voi saada lumivyöryn liikkeelle. Lumivyöryjä on eniten rinteillä, joilla kaltevuus on noin 30°. Jyrkillä rinteillä satanut lumi valuu heti alas, loivilla se taas pysyy paikallaan eikä lähde liikkeelle. Alppien metsien hakkuut ovat lisänneet lumivyöryjä.

Geologia

Alpit ovat syntyneet mannerliikunnoissa Afrikan laatan törmätessä kohti Euraasian laattaa. Afrikan ja Euraasian välissä ollut Tethysmeri kutistui Välimereksi. Tethysmeren Alpit alkoivat poimuttua jo mesotsooisella maailmankaudella, joka oli hirmuliskojen aikaa. Suurin poimutus tapahtui 50–3 miljoonaa vuotta sitten, pääasiassa oligoseeni- ja mioseenikausilla. Alpeilla on ollut monia jääkausia suunnilleen viimeisen 2-3 miljoonan vuoden sisään. Viimeinen oli Würm-jääkausi. Jäätikön kuljetus- ja kulutustoiminta on muovannut sinne poikkileikkaukseltaan U:n muotoisia laaksoja, syviä altaita joissa on nykyään monesti hyvin syviä järviä ja onsiloita (vuorten rinteellä olevia koveria syvennyksiä) sekä päätemoreeneja, joita syntyi jäätikön pysähdyskohdille.

Ilmasto ja kasvillisuus

Alppien juurella on keskieurooppalainen lauhkea lehtimetsäilmasto. Metsät tosin on monin paikoin raivattu pelloiksi aikoja sitten.

Alpeillakin näkyy ilman viileneminen ylöspäin mentäessä noin 6,5 °C/1 000 m. Korkealla on vuoristojäätiköitä eli jäävirtoja, ja korkeimpien vuorten huipuilla on lunta ja jäätä. Suurin jäätikkö on nimeltään Aletsch. Vuoristojäätiköt syntyvät ylhäällä olevan lumen pakkautuessa jääksi suuressa paineessa. Jää valuu alas laaksoa kohti. Jäätiköt valuvat omalla painollaan lumirajan alapuolelle ennen sulamistaan ja haihtumistaan, kymmenistä satoihin metrejä lumivyöhykkeen alle. Alppien jäätiköillä on vaarallisia railoja. Eri puolilla Alppeja lumiraja on eri korkeuksilla, mutta keskimäärin se on 2 800–3 000 m. Lumiraja on paikoin niinkin alhaalla kuin 2 400 metrin korkeudessa, mutta nousee jopa 3 100 m asti.

Lumirajan ylläkin, lumettomissa vuortenhuipuissa, on tavattu kukkakasveja jopa 3 350–3 650 metrin korkeudessa. Metsänraja on 1 500–2 000 metrin korkeudessa. Pohjois-Alpeilla havumetsiä kasvaa harvoin yli 1 800 metrin korkeudessa, mutta Etelä-Alpeilla kasvaa tavallisesti euroopanlehtikuusta, sembramäntyä ja vuorimäntyä jopa 2 100 metrin korkeudessa. Alppien havupuut ovat metsäkuusta, piipitoisilla mailla viihtyy myös euroopanlehtikuusi. Kuusta kasvaa jopa 1 800 metrin, lehtikuusta 2000 metrin korkeudessa.

Puurajan yllä noin 2 400–3 000 metrin korkeudessa kasvaa enimmäkseen ruohosta, varvusta, jäkälistä ja vastaavista koostuvaa tundramaista vuoristokasvillisuutta. Sille ovat tyypillisiä myös muun muassa katajat ja kukkakasvit. Kasvillisuus muuttuu karummaksi ylöspäin mentäessä. Tätä kasvillisuutta sanotaan alpiiniseksi vyöhykkeeksi. Sekin jakautuu tundran tapaan alavyöhykkeisiin ja lajeihin lämpötilan, maaperän kosteuden ja ravinteiden mukaan. Vuoristokasvillisuusvyöhykkeen alaosassa kasvaa varpuja, mustikkaa, karpaloa ja puolukkaa. Ylempänä alpiininen kasvillisuus jakautuu muun muassa suomaiseen ja kuivempaan.

Tunnettuja alppikasveja ovat alppitähti "Edelweiss" (Leontopodium alpinum) ja ruostealppiruusu (Rhododendron ferrugineum). Vuoristossa kasvaa vuorimäntyä (Pinus mugo). Kosteilla soilla kasvaa niittyvillaa, saroja, kaislaa ja kämmekkää. Kuivilla alueilla kasvaa mehikasveja, katkeroa, kellokasveja, esikkoa ja alppikasveja.

Lumirajan lähellä vuoristokasvillisuus muuttuu maan routimisen ja pakkasrapautumisen voimistumisen ja kylmenemisen takia laikkuisemmaksi ja patjamaiseksi. Ylhäällä on lunta ympäri vuoden kesällä varjossa. Lumirajan lähelläkin kasvaa kääpiöpajua. Lumivyöhykkeellä kasvaa lumettomilla alueilla jäkälää, rahkasammalta ja jääleinikkiä.

Alpeilla kasvaa havumetsiä ja ilmasto on havumetsävyöhykkeellä viileäkesäistä Pohjois-Euroopan tyyppiä. Alppien ilmasto on vaihdellut. Jäätiköt olivat 1800-luvulla niin sanotun pienen jääkauden aikoihin nykyistä suurempia. Nykyisen ilmastonmuutoksen mukana Alppienkin jäätiköt toistaiseksi kutistuvat. Alpeilla on ylhäällä jäätikköjärviä. Alpeilla puhaltaa usein lämmin föhntuuli, joka sulattaa lunta.

Lauhkean vyöhykkeen raja on yleensä 1 200 metriä Pohjois-Alpeilla. Etelä-Alpeilla raja on 1 500 metriä, jopa 1 700–1 800 metriä.

Alppien vyöhykkeet

  • Subalpiininen 0–1 700 (yläraja 1 200–1 700), eniten asutusta
  • 1 700–2 400 havumetsät, kuusi, lehtikuusi, sembramänty, alppiruusut
  • 2 400–3 000 alppiniitty

Eläimistö

Alpeilla viihtyvät esimerkiksi metsäjänis, saksanhirvi, helmipöllö, gemssi ja alppimurmeli.

Alpit matkailukohteena

Alpit on suosittu matkailukohde, koska vuoristo tarjoaa hyvät laskettelumahdollisuudet ja huimia näköaloja. Vuorikiipeily on alkanut Alpeilla viimeistään 1800-luvulla.

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alpit.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Alpit

More about Alpit: Alpit,

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.