Kanada

Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (n. 10 miljoonaa neliökilometriä), ja väkiluvultaan 36. suurin valtio (n. 32 miljoonaa). Sen viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Kanadan pääkaupunki on Ottawa, ja sen muita suuria kaupunkeja ovat Calgary, Edmonton, Montréal, Québec, Toronto, Vancouver ja Winnipeg.

Kanada muodostaa yhdessä Yhdysvaltojen ja Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.

Nimi

Kanadan nimen uskotaan tulleen irokeesien sanasta canada, joka tarkoittaa ’kylää’ tai ’asutusta’. Vuonna 1535 paikalliset asukkaat käyttivät sanaa kertoakseen Jacques Cartierille, missä Stadacona, nykyisen Québecin kaupungin alue, sijaitsee. Cartier viittasi sanalla Canada Stadaconan lisäksi Stadaconan heimopäällikkö Donnaconan vallan alaisiin alueisiin. Vuonna 1547 kartat alkoivat käyttää samaa nimeä alueesta ja sen ympäristöstä. ^[4]

Nimeä Kanada käytettiin pitkään vain vain Saint Lawrence-joen laaksosta, jossa 1800-luvun alkupuolella sijaitsivat Upper Canada ja Lower Canada -nimiset brittiläiset siirtomaat. Vuonna 1841 ne yhdistettiin Kanadan maakunnaksi (engl. Province of Canada), joka silti edelleen käsitti vain osan nykyisestä Kanadasta. Kun se vuonna 1867 yhdistettiin muiden Pohjois-Amerikassa sijainneiden brittiläisten siirtomaiden kanssa Kanadan autonomiseksi dominioksi, sai koko maa nimen Kanada, joskin vielä tuolloin vahvistetussa itsehallintolaissa siitä käytettiin myös nimitystä Brittiläinen Pohjois-Amerikka (engl. British North America).

Dominio-nimitys

Vuodesta 1871 lähtien Kanadasta käytettiin liittovaltion virallisissa asiakirjoissa yleisesti nimeä Kanadan dominio (engl. Dominion of Canada)^[5]. ^[6] Vaikka Kansainyhteisön muista jäsenvaltioista vuonna 1947 lakattiin käyttämästä dominio-nimitystä, Kanadassa tätä nimitystä käytettiin yleisesti vielä 1950-luvullakin, ja vasta myöhemmin sitä alettiin välttää virallisissa asiakirjoissakin. Vuonna 1982 vahvistettu uusi perustuslaki ei dominio-nimitystä enää tunne, eikä sitä nykyisin enää käytetä myöskään kansainvälisissä yhteyksissä. Samana vuonna muutettiin myös maan kansallispäivän (1. heinäkuuta) virallinen nimi Dominion day muotoon Canada day. ^[7]

Historia

Pääartikkeli: Kanadan historia

L'Anse aux Meadowsissa on todisteita viikinkien asutuksesta

Ensimmäisten ihmisten arvellaan saapuneen nykyisen Kanadan alueelle Beringinsalmen kohdalla olleen maakannaksen yli noin 35 000–12 000 eaa. Noin 1 200 eaa. nykyisten inuitien esi-isät etenivät itään ja pohjoiseen pohjoiselle napapiirille saakka. Viikingit kävivät Newfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000.^[8]^[9]

Vuonna 1497 englantilainen John Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisesti Saint Lawrence -joen suulla ja julisti alueen kuuluvan Englannin kuningaskunnalle. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin vai Nova Scotiaan tai Maineen. 1534 ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Cartier saapui Samuel de Champlainin kanssa Saint Lawrencen lahdelle, ja Cartieria pidetäänkin usein Kanadan löytäjänä. Kummankaan tutkimusmatkailijan jäljiltä ei alueelle jäänyt pysyvää eurooppalaista asutusta. 1500-luvun alkupuolella sekä Englanti että Ranska väittivät omikseen nykyiseen Kanadaan kuuluvia alueita.^[10]

Vuonna 1583 Sir Humphrey Gilbert väitti Newfoundlandia Elisabet I:n myöntämällä erioikeudella Englannin ensimmäiseksi merentakaiseksi siirtokunnaksi.

Jacques Cartieria pidetään Kanadan löytäjänä.

Vuonna 1604 ranskalaiset uudisasukkaat olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka asettuivat pysyvästi asumaan nykyisen Kanadan alueelle. Ranskalaisten siirtokunnista käytettiin nimeä Uusi Ranska. Vuonna 1663 Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta eli nykyisestä Kanadasta Ranskan siirtomaan. Tänä aikana muodostettiin brittiläisiä asutuksia Atlantin rannikolle ja Hudsoninlahden ympärille. Kun nämä siirtokunnat kasvoivat, alkoi Englannin ja Ranskan välillä vuonna 1689 seitsenvuotinen sota Pohjois-Amerikan vallasta. Vähitellen Ranska menetti alueitaan Englannille ja luovutti viimeisetkin osat Uudesta Ranskasta vuonna 1763.^[11]

Amerikan vallankumouksen aikaan ja sen jälkeen noin 70 000 Britannialle uskollisuuttaan vannonutta lojalistia pakeni Yhdysvalloista. Asuttaakseen lojalistit Britannia loi osasta Nova Scotiaa New Brunswickin siirtokunnan vuonna 1784, ja jakoi Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseen Ala-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseen Ylä-Kanadaan.^[12]

Vuoden 1812 sodassa Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä Kanada oli merkittävä taistelukenttä. Brittien joukot hallitsivat taisteluita, kunnes yhdysvaltalaiset onnistuivat rakentamaan sota-aluksia nopeammin ottaen Suuret järvet hallintaansa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli rajoitetut miesvoimat ja voimavarat johtuen Euroopassa käydyistä Napoleonin sodista, ja sota päättyikin lopulta umpikujaan. Vuonna 1814 Yhdistynyt kuningaskunta joutui palauttamaan valloittamansa maat ja Yhdysvallat ei voinut liittää Kanadaa itseensä kuten oli tavoitteena. Napoleonin sotien päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815, alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan.^[13]

Vuoden 1837 Ylä-Kanadan ja Ala-Kanadan kapinoiden jälkeen vuonna 1840 Kanadat yhdistettiin yhdeksi siirtokunnaksi, Kanadan provinssiksi. Yhdistämisen tarkoituksena oli vähentää kansan närkästyneisyyttä siihen, etteivät he olleet osallisia siirtokunnan päätöksenteossa, ja ehkä myös sovittaa ranskalaisperäiset kanadalaiset paremmin laajentuvaan yhteisöön. Kanada sai itsehallinnon ja parlamentin, ja näin Ylä- ja Ala-Kanadan kapinoiden vaatimukset vastuullisesta hallinnosta toteutettiin suureksi osaksi.^[14]

Vuonna 1846 Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta sopivat, että 49. pohjoinen leveyspiiri on läntisen brittiläisen Pohjois-Amerikan raja. Kanadan provinssin ja Brittiläisen Kolumbian siirtokunnan välistä aluetta, Rupertinmaata, hallitsi Hudson's Bay Company, mutta 1850-luvun lopulla jotkut Kanadan provinssin poliitikot panivat alulle useita tutkimusmatkoja lännessä tarkoituksenaan ottaa Rupertinmaa ja arktiset alueet hallintaansa.

John A. Macdonald, Kanadan ensimmäinen pääministeri

Vuosina 1864 ja 1866 Pohjois-Amerikan brittiläiset poliitikot pitivät John A. Macdonaldin johdolla kolme kokousta keskustellakseen valtioliiton perustamisesta. 1. heinäkuuta 1867 Kanadasta tuli Brittiläisen imperiumin ensimmäinen dominio. Siihen liittyivät aluksi Ontario, Québec, New Brunswick ja Nova Scotia. Vuoteen 1880 kaikki nykyiset Kanadan alueet vuonna 1949 liittynyttä Newfoundland ja Labradoria lukuun ottamatta kuuluivat Kanadaan.

Vuonna 1919 Kanadasta tuli Kansainliiton jäsen, ja vuonna 1926 maa otti itselleen täyden vallan omista asioistaan. Vuonna 1931 Westminsterin säädös vahvisti, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin toimet ulottuisi Kanadaan ilman sen suostumusta.

1900-luvun alussa Kanadan väkiluku kasvoi merkittävästi, kun Euroopasta tulleet siirtolaiset asuttivat läntisiä preerioita. Ensimmäisessä maailmansodassa Kanada oli brittien ja ympärysvaltojen puolella Saksan vastaisessa rintamassa. Toisessa maailmansodassa yli miljoona kanadalaista taisteli liittoutuneiden puolella. Sodan jälkeen Kanadan väkiluku kasvoi yli miljoonalla, kun eurooppalaisia siirtolaisia muutti maahan.

Québecin itsenäisyyttä ajava liike on johtanut kansanäänestyksiin vuosina 1980 ja 1995, mutta molemmilla kerroilla ehdotus hylättiin. Separatistiliikkeet Québecissä ovat vaatineet autonomiaa ja itsenäisyyttä jo pitkään.

27.11.2006 Kanadan parlamentin alahuone hyväksyi päätöksen, joka myöntää Kanadassa sijaitsevalle Québecin provinssille kansakunnan statuksen. Ranskankielinen alue tunnustettiin omaksi valtiokseen äänin 266–16. Päätös on herättänyt myös vastustusta ja sitä on epäilty pääministeri Stephen Harperin yritykseksi nostaa kannatustaan québeciläisten keskuudessa. Sisäministeri Michael Chong jätti eronpyyntönsä protestina päätöksen esittämiselle.^[15] "Québecin tunnustaminen valtioksi, vaikkakin Kanadan sisällä, on vain etnisen nationalismin tunnustamista", Chong kuvaili.^[15]

Kanada on ollut mukana Afganistanin sodassa sitten maan Taliban-hallinnon kukistamisen jälkeen. Kanadan sotilaat ovat olleet NATO:n ISAF-joukkojen mukana raskaissa taisteluissa Etelä-Afganistanissa. Operaatio on herättänyt kritiikkiä kotimaassa maan menetettyä 75 sotilasta vuoden 2007 loppuun mennessä.^[16]^[17]

Maantiede


Maanosa	Pohjois-Amerikka
Koordinaatit	60°00′N 95°00′W
Pinta-ala - kokonaisala - vettä	sijalla 2 9 984 670 km² 891 163 km² (8,92 %)
Rantaviiva	202 080 km
Korkein kohta	Mount Logan, 5 959 m
Matalin kohta	0 m
Pisin joki	Mackenzie, 4 241 km
Suurin järvi	Iso Karhujärvi, 31 153 km²
Ilmasto:	lauhkeasta arktiseen
Luonnonvarat	rautamalmi, nikkeli, sinkki, kupari, kulta, lyijy, molybdeeni, potaska, hopea, kala, tukkipuu, kivihiili, öljy, maakaasu, vesivoima
Ympäristöongelmat	ilman ja veden saastuminen, happosateet

Pääartikkeli: Kanadan maantiede

Kanada satelliittikuvassa kesäkuussa

Kanada käsittää Pohjois-Amerikan pohjoisosan (58 %) Alaskaa lukuun ottamatta. Sen rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada päättyy Atlanttiin idässä, Tyyneenmereen lännessä ja Pohjoisen jäämereen pohjoisessa.

Kanada on kokonaispinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio Venäjän jälkeen. Suuri osa Pohjois-Kanadasta on kuitenkin kylmistä oloista johtuen viljelykelvotonta, ja niinpä Kanada onkin viljelyskelpoiselta pinta-alaltaan vasta neljänneksi suurin valtio Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Kanadan väestötiheys on 3,5 asukasta neliökilometriä kohden, mikä tekee siitä yhden maailman harvimmin asutuista maista.^[18]

Maan tiheimmin asuttu alue on Québecin ja Windsorin välinen alue Itä-Kanadassa.^[19] Sen pohjoispuolella sijaitsee Kanadan kilpi, joka on laaja Hudsoninlahtea ympäröivä peruskallioalue.

Ontariosta länteen sijaitsevat Kanadan preeriat, jotka ulottuvat Kalliovuorille. Yukonissa sijaitseva Mount Logan (5 959 m) on Kanadan korkein ja Pohjois-Amerikan toiseksi korkein kohta.

Pohjois-Kanadan kasvillisuus vaihtelee havupuumetsistä tundraan ja lopulta pohjoisimpien napaseutujen karuun maahaan. Pohjois-Kanadan mannerosaa reunustaa valtava arktinen saaristo, johon kuuluvat eräät maailman suurimmat saaret.

Ilmasto

Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Talvet voivat olla erittäin ankaria maan monilla alueilla, erityisesti preeria-alueen provinsseissa, joissa talvikuukausien päivien keskilämpötila on noin −15 °C. Brittiläisen Kolumbian rannikko, jossa ilmasto on lauhkeaa ja talvet ovat lauhoja ja sateisia, on poikkeus.^[20] Aivan pohjoisimmissa osissa voi talvella olla pakkasta jopa −50 °C, vaikkakin niin kylmät lämpötilat ovat melko harvinaisia.

Rannikkoalueiden lämpötila on kesäisin noin 20 °C:n paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskimääräinen ylin lämpötila on yleensä noin 25–30 °C. Arktisten alueiden kesäkuukausien lämpötilat on korkeintaan 15 °C:n paikkeilla.

Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän. Erityisen vähän sataa kuitenkin arktisilla alueilla, joissa sadetta saadaan ainoastaan kesäkuukausina hyvin pienissä määrin.

Kasvillisuus

Kanadanhemlokki

Douglaskuusen oksa.

Pohjoinen puuraja kulkee Labradorin itärannalta Ungavan niemimaan yli etelään Hudsoninlahden itärantaa pitkin, ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenzie-joen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, tundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta ja saraheinästä. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisen sammalen peitossa.^[21]

Puurajan eteläpuolella, Alaskasta Kanadan pohjoisten territorioiden yli Newfoundlandiin, sijaitsee yksi maailman suurimmista havupuualueista.^[21] Alueen tyypillisimpiä puulajeja ovat valkokuusi, palsamipihta, douglaskuusi, mustakuusi ja länsirannikon sateisella rannikolla myös sitkankuusi. Lähellä puurajaa kasvaa myös lehtikuusia. Havupuuvyöhykkeellä kasvaa myös harvakseltaan lehtipuita, kuten keltakoivua ja amerikanhaapaa, varsinkin pioneeripuina metsäpalojen jälkeen. Idässä, Suurilta järviltä Atlantin rannikolle, kasvaa pääasiallisesti vaihettumisvyöhykkeen sekametsiä, joissa esiintyy muun muassa sokerivaahteroita, pyökkejä, mäntyjä ja kanadanhemlokkeja. Etelärajan hedelmälliset alangot ovat olleet lehtimetsien peitossa ennen kuin alueet otettiin viljelysmaaksi. Siellä kukkii kuitenkin niissää harvoissa metsätilkuissa vielä pähkinäpuiden, tammien ja jalavien lisäksi kastanjoita, metsävaahteria sekä saksanpähkinäpuita.^[22]

Lännen vuoristoalueella ovat metsäkuuset, douglaskuuset ja kontortamännyt laajimmin levinneitä. Ylängöillä kasvaa lisäksi haapoja ja keltamäntyjä. Sateisen Tyynenmeren rannikon kasvillisuutta hallitsevat paksut ja korkeat douglaskuuset, punasetrit ja hemlokit.^[22]

Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä laajoista mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.^[21]

Eläimistö

Biisoni on nykyään erittäin uhanalainen eläin.

Pohjoisen vesistöt tarjoavat ravintoa valaille, mursuille, hylkeille ja osittain vedessä eläville jääkarhuille. Tundralla elää myskihärkiä, karibuja, susia, naaleja ja sopuleja. Myös monet muuttolinnut, kuten sorsat, lokit, tiirat ja monet muut merilinnut, viettävät kesän tundralla. Pohjoisen metsät ovat sopiva asuinpaikka karibuille, hirville, ilveksille sekä musta- ja ruskeakarhuille. Majavat, näädät, piisamit ja minkit ovat myös vielä nykyäänkin laajalti turkiskaupan perusta. Etelässä on paljon saksanhirviä, kun taas tiheämmin asutuilla alueilla on ennen kaikkea pienempiä nisäkkäitä, kuten harmaita ja punaisia puu- ja maaoravia, musteloita sekä saukkoja. Hyvin monimuotoiseen lintumaailmaan lukeutuvat muun muassa kerttulit, kuhankeittäjät ja rastaat. Preeria-alueilla elää pienempiä eläimiä, kuten taskurottia, sekä viimeiset biisonit ja hanka-antiloopit. Lännen vuoristoissa elää oloihin hyvin sopeutuneita eläinlajeja, kuten vuorivuohia.^[23]

Provinssit ja territoriot

Kanadan provinssit ja territoriot, sekä niiden pääkaupungit.

Pääartikkeli: Kanadan provinssit ja territoriot

Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta. Provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus, territorioilla taas pienempi.

Provinssit vastaavat suurimmasta osasta yhteiskunnallisista toiminnoista – kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista – ja keräävät yhdessä enemmän tuloja kuin liittovaltion hallitus. Liittovaltion hallitus voi panna alulle koko valtion kattavia linjauksia, joita provinssien ei ole pakko noudattaa. Kuitenkin provinssit noudattavat lähes aina valtion linjaa.

Kolme territoriota eivät voi päättää omista asioistaan yhtä vapaasti kuin provinssit, koska niiden asemaa ei ole vahvistettu perustuslaissa, vaan ne ovat maan hallituksen luomia.

Lippu	Provinssi	Pääkaupunki	Liittyi liittovaltioon	Väkiluku (2004)	Pinta-ala	Aikavyöhyke (UTC)
	Brittiläinen Kolumbia	Victoria	1871	4 168 123	944 735 km²	-8, -7
	Alberta	Edmonton	1905	3 183 312	661 848 km²	-7
	Saskatchewan	Regina	1905	996 194	651 036 km²	-7, -6
	Manitoba	Winnipeg	1870	1 170 300	647 797 km²	-6
	Ontario	Toronto	1867	12 439 755	1 076 395 km²	-6, -5
	Québec	Québec	1867	7 560 592	1 542 056 km²	-5, -4
	New Brunswick	Fredericton	1867	751 400	72 908 km²	-4
	Nova Scotia	Halifax	1867	940 000	55 284 km²
	Prinssi Edwardin saari	Charlottetown	1873	137 900	5 660 km²
	Newfoundland ja Labrador	St. John's	1949	517 000	405 212 km²	-4, -3.5
Lippu	Territorio	Pääkaupunki	Liittyi liittovaltioon	Väkiluku (2004)	Pinta-ala	Aikavyöhyke (UTC)
	Yukon	Whitehorse	1898	31 200	482 443 km²	-8
	Luoteisterritoriot	Yellowknife	1870	42 800	1 346 106 km²	-7
	Nunavut	Iqaluit	1999	28 300	2 093 190 km²	-7, -6, -5,

Väestö

Väestötiedot vuonna 2006 (arvio) ¹vuoden 2003 arvio Lähde: ^[1]
Ikärakenne	0–14-vuotiaita 17,6 % 15–64-vuotiaita 69,0 % yli 64-vuotiaita 13,3 %
Mediaani-ikä	38,9 vuotta
Väestönkasvu	0,88 %
Syntyvyys	10,78 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus	7,80 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus	4,69 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto	5,85 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote	keskiarvo: 80,22 vuotta miehet: 76,86 vuotta naiset: 83,74 vuotta
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä	0,3 %¹
Lukutaitoisia	99 % väestöstä

Kanadan asukasluvun kehitys vuosina 1961–2003. Asukkaiden määrä tuhansissa.

Kanadassa asuu vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 30 007 094 ihmistä, mutta toukokuussa 2006 väestömäärän on arvioitu kasvaneen noin 32,5 miljoonaan^[24]. Väestönkasvu on yksi OECD-maiden suurimpia^[25], ja johtuu pääosin maahanmuutosta, mutta osin myös luonnollisesta kasvusta.

Maassa on useita tasokkaita yliopistoja, ja huomattavan suuri osa maan väestöstä on lukutaitoisia. Vaikka noin joka seitsemäs kotitalouksista elää köyhyydessä, on maan elintaso yksi maailman korkeimpia. Väkivaltarikollisuutta on esiintynyt vähän verrattuna muihin Pohjois-Amerikan alueisiin, mutta se on kasvamassa. ^[25]

Noin kolme neljäsosaa Kanadan väestöstä asuu 150 kilometrin säteellä Yhdysvaltojen rajasta, ja kaupunkialueilla asuvien osuus on suurin piirtein sama. Suurin väestökeskittymä on Québecin ja Windsorin välinen noin 1 150 kilometriä pitkä alue, jossa sijaitsee kolme maan neljästä suurimmasta kaupungista (Toronto, Montréal ja Ottawa), ja asuu noin puolet koko maan väestöstä. Muita huomattavia väestökeskittymiä ovat Vancouverin alue Brittiläisessä Kolumbiassa, sekä Calgaryn ja Edmontonin välinen alue Albertassa.

Etniset ryhmät

Kanadan vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka sallii tulijoita lähes joka toisesta maailman maasta^[25]. Hyvin monet kansat ovatkin edustettuina Kanadan monikulttuurisessa väestössä. Etniseltä taustaltaan eniten on englantilaisia ja ranskalaisia, mutta myös muiden eurooppalaisten kansojen edustajia on runsaasti. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan maassa on 34 vähintään sadantuhannen hengen kansanryhmää. Englantilaista syntyperää on 19,2 %, ranskalaista 15,7 %, skotlantilaista 14,0 %, irlantilaista 12,9 %, saksalaista 9,0 %, italialaista 4,3 % ja kiinalaista 3,5 %, ukrainalaista 3,6 %. ^[26] Pohjoisessa enemmistöön kuuluviin alkuperäiskansoihin kuuluu 3,4 % väestöstä, mutta kyseisen vähemmistön määrä kasvaa lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin muu Kanadan väestö. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Kanadassa oli 5 448 480 maahanmuuttajaa.

Uskonto

kristittyjä
–katolilaisia
–ortodokseja
–muita
ei uskontoa
muslimeja
juutalaisia
buddhalaisia
hinduja
sikhejä

73 %
–43,2 %
–1,6 %
–29,2 %
16,2 %
2,0 %
1,1 %
1,0 %
1,0 %
0,9 %

Lähde: ^[27]

Katolilaiset muodostavat Kanadan suurimman uskonnollisen ryhmän. Suurin osa ranskankielisistä on katolilaisia, ja noin puolet heistä asuukin ranskankielisessä Québecissä. Seuraavaksi suurimmat ovat protestanttiset United Church of Canada ja anglikaanikirkko. ^[28] Yhteensä kristittyjä on noin 73 prosenttia ja uskonnottomia noin 16 prosenttia väestöstä. Loput harjoittavat itäisiä uskontoja, juutalaisuutta, alkuperäiskansojen uskontoja tai esimerkiksi New Age -liikkeitä. Viime vuosien muuttoliike Itä- ja Länsi-Aasiasta on tuonut Kanadaan kasvamassa määrin buddhalaisia, hinduja ja sikhejä. ^[28]

Suurin osa Kanadan mormoneista asuu Albertassa, ja mennoniitit ja hutteriitit ovat keskittyneet preeriaprovinsseihin yleensä. Tietyille alueille keskittyneen maahanmuuton vuoksi suurin osa hinduista asuu Toronton alueella, ja sikheistä Vancouverin alueella. ^[28]

Kieli

Kaksikielinen kyltti Montréalissa.

englanti
ranska
italia
saksa
kantoninkiina

59,3 %
23,2 %
1,6 %
1,5 %
1,1 %

Lähde: ^[29]

Kanadan virallisia kieliä ovat englanti ja ranska, jotka ovat myös selvästi puhutuimmat kielet. Ranskaa puhutaan pääasiassa Québecissä, osissa New Brunswickia, itäisessä ja pohjoisessa Ontariossa, Saskatchewanissa, Nova Scotian etelärannalla ja eteläisessä Manitobassa. 85 % ranskaa puhuvista asuu Québecissä.

Québecin virallinen kieli on ranska, ja englannin käyttöä ei juuri suositella. New Brunswick on maan ainoa virallisesti kaksikielinen provinssi. Muiden provinssien ainoa virallinen kieli on englanti.

Useilla alkuperäisasukkaiden kielillä on virallinen asema Luoteisterritorioissa. Inuktitut on Nunavutin puhutuin kieli, ja sillä on siellä virallinen asema. Lähes 5,5 miljoonaa kanadalaista puhuu äidinkielenään muuta kuin virallista kieltä. Näistä eniten puhutaan kiinaa, italiaa, saksaa ja pandžabia.

Suurimmat kaupungit

Toronto, Ontario

Montréal, Québec

Calgary, Alberta

Katso myös: Luettelo Kanadan kaupungeista ja Luettelo Kanadan 100 suurimmasta kaupungista

Suurin osa Kanadasta on erittäin harvaan asuttua tai jopa asumatonta aluetta. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, pääasiassa Yhdysvaltojen vastaisen rajan läheisyyteen. Jopa noin neljäsosa kanadalaisista asuu jossakin kymmenestä suurimmasta kaupungista, ja yli 40 prosenttia jossakin näiden kaupunkien metropolialueista.

Sija	Kaupunki	Provinssi tai territorio	Väestö kaupungin rajojen sisällä (2001)	Väestön tiheys neliö- kilometrillä	Metropolin asukasluku^[30]
Sija	Kaupunki	Provinssi tai territorio	Väestö kaupungin rajojen sisällä (2001)	Väestön tiheys neliö- kilometrillä	miljoonaa (2005)	sija
1	Toronto	Ontario	2 481 494	3 939	5,30	1
2	Montréal	Québec	1 583 590	4 327	3,64	2
3	Calgary	Alberta	878 866	1 252	1,06	5
4	Ottawa	Ontario	774 610	279	1,15	4
5	Winnipeg	Manitoba	671 000	1 332	0,71	9
6	Edmonton	Alberta	666 104	974	1,02	6
7	Mississauga	Ontario	612 925	2 125	-¹	-
8	Vancouver	Brittiläinen Kolumbia	545 671	4 758	2,21	3
9	Québec	Québec	507 986	964	0,72	7
10	Hamilton	Ontario	490 268	439	0,71	8

¹ Osa Toronton metropolia.

Kulttuuri

Pääartikkelit: Kanadalainen kulttuuri, Kanadan urheilu, Kanadan kansallissymbolit

Siirtomaahistoriansa takia kanadalaiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet paljon englantilainen, ranskalainen, irlantilainen ja skotlantilainen kulttuuri, sekä niiden perinteet. Oma lukunsa ovat alkuperäiskansat, jotka asuttivat nykyisen Kanadan aluetta jo ennen eurooppalaisten tuloa. Erityisen vahvasti erottuvat englannin- ja ranskankielinen kulttuuri.

Lisäksi yhdysvaltalaisella kulttuurilla on ollut suuri vaikutus sen läheisyyden ja muuttoliikkeen vuoksi. Monet yhdysvaltalaiset elokuvat, kirjailijat, televisio-ohjelmat ja muusikot ovat yhtä suosittuja Kanadassa kuin Yhdysvalloissa, ja toisin päin. Yhdysvaltalaisen kulttuurin vaikutus on herättänyt kanadalaisten keskuudessa pelkoa sen liiallisesta yliotteesta. Liittovaltion hallitus on tukenut erilaisia ohjelmia, lakeja ja laitoksia tukeakseen vahvempaa ja selvemmin erottuvaa kanadalaista kulttuuria.

Koska Kanada on maantieteellisesti laaja ja etnisesti vaihteleva maa, kulttuuri vaihtelee paljon maan eri alueiden välillä. Nykyään kanadalaiseen kulttuuriin vaikuttaa paljon muuttoliike, joka on tuonut useiden eri kansallisuuksien edustajia maahan. Kanada onkin yksi maailman monikulttuurisimmista maista. Monet kanadalaiset arvostavat monikulttuurisuutta ja pitävät monikulttuurisuutta maan luonnollisena piirteenä.

Kanadan kansallissymboleihin ovat vaikuttaneet maan luonto, historia ja alkuperäiskansat. Erityisesti vaahteranlehti on tunnettu kanadalainen symboli, ja se esiintyykin muun muassa lipussa ja vaakunassa. Muita tunnettuja symboleja ovat muun muassa majava, vaahterasiirappi, ratsupoliisi ja monarkiaa kuvastava kruunu.

Jääkiekko on Kanadan virallinen talviurheilulaji.

Kanadan kansallisurheilulajeja ovat jääkiekko ja haavipallo eli lacrosse.^[31] Jääkiekko on maan suosituin urheilulaji niin harrastaja- kuin katsojamäärissäkin.^[32] Kanadan kuudella suurimmalla metropolialueella – Torontolla, Montréalilla, Vancouverilla, Ottawalla, Calgaryllä ja Edmontonilla – on joukkueet National Hockey Leaguessa, ja sarjassa pelaa enemmän kanadalaisia kuin muiden maiden edustajia yhteensä. Muita paljon seurattuja lajeja ovat muun muassa curling, kanadalainen jalkapallo^[33]. Golfia, baseballia, hiihtoa, jalkapalloa, lentopalloa ja koripalloa harrastetaan paljon harrastelijatasolla, mutta ammattilaissarjat eivät ole niin laajoja. Kanada on vuoden 2010 talviolympialaisten isäntämaa. Kisat pidetään Vancouverin alueella ja Whistlerissä. Maa on myös isännöinyt vuoden 1976 kesäolympialaisia Montréalissa ja vuoden 1988 talviolympialaisia Calgaryssä. Jääkiekon MM-kilpailut 2008 järjestettiin Nova Scotian alueella Halifaxissa ja Québecissä.

Tiedotusvälineet

Sanomalehdet

Lähes kaikissa Kanadan suurissa tai keskikokoisissa kaupungeissa ilmestyy päivittäin vähintään yksi sanomalehti, sekä paikallisia, viikoittaisia lehtiä. Suurkaupungeissa ilmestyvistä useista sanomalehdistä yleensä vähintään yksi ilmestyy tabloid-koossa. Kaksikielisissä kaupungeissa, kuten Montréalissa ja Ottawassa, ilmestyy sekä ranskan- että englanninkielisiä sanomalehtiä. Kanadalaiset sanomalehdet ovat useimmiten suurten ketjujen omistuksessa.

Kanadassa ilmestyy kaksi suurta "kansallista" sanomalehteä, jotka ovat molemmat englanninkielisiä: The Globe and Mail sekä National Post. Niiden levikki Kanadan ranskankielisimmässä provinssissa Québecissa onkin juuri kielestä johtuen verrattain vähäistä. Suurin levikki sanomalehdistä on Toronto Starilla, jonka viikkolevikki on noin 3,2 miljoonaa^[34], mutta sitä luetaan vain lähinnä Ontarion provinssissa. Ranskankielisistä sanomalehdistä suurin levikiltään on montréalilainen Le Journal de Montréal, jonka viikkolevikki on noin 1,9 miljoonaa ^[34].

Sähköiset tiedotusvälineet

Kanadassa toimii yli 120 televisiokanavaa sekä lähes 2 000 radiokanavaa. Yleisradioyhtiönä toimii CBC, Canadian Broadcasting Corporation, jolla on sekä englannin- että ranskankielisiä televisio- ja radiokanavia. Lisäksi Kanadassa on neljä suurta yksityisesti omistettua televisiokanavaa: ympäri maata näkyvät, englanninkieliset CTV ja Global, sekä vain Québecissä ja sen lähialueilla näkyvät, ranskankieliset TVA ja TQS.

Tammikuussa 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan noin 21,9 miljoonaa kanadalaista eli noin 66 prosenttia maan väestöstä käyttää Internetiä. Internetin käyttäjien määrässä Kanada sijoittuu maailman maista 12. sijalle. ^[35]. Laajakaistayhteyksien käyttäjiä maassa on noin 6,7 miljoonaa, mikä on 8. eniten maailmassa.^[36]

Politiikka

Kanada on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia parlamentaarisen hallituksen liittovaltiojärjestelmällä. Kanadan poliittinen järjestelmä, joka noudattaa Westminsterin mallia, on periytynyt Yhdistyneeltä kuningaskunnalta.

Kanadan perustuslaki ohjaa maan laillisia puitteita, ja muodostuu kirjoitetusta tekstistä sekä kirjoittamattomista perimätiedoista ja sopimuksista. Liittovaltion hallitus ja yhdeksän provinssin hallitukset hyväksyivät perustuslakiin tehtävät muutokset marraskuussa 1981, mutta Québecin hallitus ei hyväksynyt muutoksia.

Perustuslain muutos sisälsi Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirjan, joka takaa kanadalaisille perusoikeudet ja -vapaudet, joita mikään hallinnollinen aste ei yleensä voi kumota. Siinä on kuitenkin pykälä, jonka mukaan liittovaltion parlamentti ja provinssien lakeja säätävät elimet voivat kumota peruskirjan muita kohtia enintään viideksi vuodeksi.

Kanadan suurimmat puolueet ovat Québecin itsemääräämisoikeutta ajava Bloc Québécois, sosiaalidemokraattinen New Democratic Party, Liberaalipuolue sekä Konservatiivipuolue.^[37]

Monarkki ja kenraalikuvernööri

Kenraalikuvernöörin virallinen lippu

Kanadan pääministeri Stephen Harper.

Kanada on osa Commonwealth Realmsia, yksi Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä, joten sen suoranaisena valtionpäämiehenä toimii virallisesti Ison-Britannian kuningatar Elisabet II. Elisabet on hallinnut Kanadaa yhtäjaksoisesti 6. helmikuuta 1952 lähtien.

Liittovaltion de facto pää on kuitenkin kenraalikuvernööri, joka yleensä eläkkeelle mennyt poliitikko, asevoimien johtaja tai muu huomattava kanadalainen, jonka nimittää kuningatar. Kuningatarta nimeämistehtävässä neuvoo yleensä pääministeri. Kenraalikuvernööri hoitaa lähinnä muodollisia, seremoniallisia ja symbolisia tapahtumia. Nykyinen kenraalikuvernööri on Michaëlle Jean, joka astui virkaansa 27. syyskuuta vuonna 2005.

Hallinnollinen valta

Hallinnollinen valta on pääministerillä ja kabinetilla. Pääministerin, joka useimmiten on alahuoneen enemmistöpuolueen johtaja, nimittää tehtäväänsä muodollisesti kenraalikuvernööri. Pääministeri kuitenkin valitsee itse kabinettinsa jäsenet, kenraalikuvernöörin kunnioittaessa hänen valintojaan. Kabinetti koostuu perinteisesti pääministerin oman puolueen jäsenistä, jotka ovat joko vaaleilla valitun alahuoneen tai nimitetyn senaatin jäseniä. Suurin osa kabetin jäsenistä tulee yleensä senaatista.

Kanadan historian ensimmäinen pääministeri oli John A. Macdonald. Nykyinen pääministeri on Konservatiivipuolueen johtaja Stephen Harper, joka on toiminut virassaan 6. helmikuuta 2006 lähtien ja on järjestyksessään Kanadan 22. pääministeri. Häntä ennen pääministerinä toimi Paul Martin.^[38]

Talous

Pääartikkeli: Kanadan talous

Rahayksikkö	Kanadan dollari
Talousjärjestöt	muun muassa NAFTA, WTO ja OECD
BKT – yhteensä – per asukas	sijalla 11 (2005) 1 080 000 USD^[1] 32 900 USD^[1]
Työvoima toimialaa kohden	maatalous (2 %), teollisuus (14 %), rakennusala (5 %), palvelut (75 %), muu (3 %) (2004)^[1]
Työttömyys	6,4 % (2006)
Pääteollisuusalat	kulkuneuvoala, kemikaalit, mineraalit, ruokatuotteet, metsä- ja paperituotteet, kalatuotteet, öljy ja maakaasu
Tärkeimmät vientituotteet	moottoriajoneuvot ja niiden osat, teolliset koneet, lentokoneet, teletekniikka, kemikaalit, muovituotteet, lannoitteet, metsätuotteet,