Article on other languages:
Sapeli on eurooppalainen, tavalliseen miekkaan pohjautuva kaareva, yksiteräinen teräase. Se erottuu tavallisesta miekasta nimenomaan kaarevuudellaan ja leveydellään. Sapeleita käyttivät mm. merisotilaat ja ratsuväki. Sana "sapeli" tulee unkarin kielen sanasta "szablya" ("työkalu leikkaamiseen", johdannainen termistä szabni, "leikata"). Unkarilaiset toivatkin tämän aseen Eurooppaan 10. vuosisadalla.
Varsinaisesti siis aseen alkuperän voidaan arvella olevan Aasiasta. Aseen toista muotoa, käyräsapelia (eng. scimitar, persian sanasta shamshir, miekka), jonka terä on kaarevampi ja päättyy usein eräänlaiseen koukkumaiseen ulokkeeseen, käyttivät Keski-Aasiassa mongolit, tataarit ja turkkilaiskansat ylipäätään. Käyräsapeli tunnettiin aasialaisena, itäisenä aseena Euroopassa, ja mm. Karjalan vaakunassa ovat länsimaista suoraa kaksiteräistä miekkaa sekä käyräsapelia pitelevät kädet vastakkain symboloimassa lännen ja idän, suomalaisten ja venäläisten, välistä taistelua.
