Sherlock Holmes

Article on other languages:

Sherlock Holmes
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Luoja(t) Arthur Conan Doyle
Ensiesiintyminen Tulipunainen tutkielma / Punaisten kirjainten arvoitus (engl. A Study in Scarlet, 1887)
Henkilötiedot


Ammatti salapoliisi
Sukupuoli mies
Pituus 183 cm[1]
Kotipaikka Lontoo
Asuinpaikka 221B Baker Street
Sukulaiset veli, Mycroft Holmes[2]
Ystävät/tuttavat tohtori Watson, komisario Lestrade
Näyttelijä(t) Jeremy Brett, Basil Rathbone
Sherlock Holmes (oikealla) ja tohtori Watson Sidney Pagetin piirroksessa.
John Doubleday, Sherlock Holmesin patsas Meiringenissa Sveitsissä, 1988.

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri Arthur Conan Doyle. Osin jo tämän elinaikana, mutta varsinkin myöhemmin hahmosta ovat kirjoittaneet monet muutkin kirjailijat, kuten Adrian Conan Doyle (em. poika), Maurice Leblanc ja Nicholas Meyer. Holmes on tunnettu kyvystään käyttää logiikkaa tapausten ratkaisemiseen. Holmes esiintyy ensimmäisen kerran romaanissa Tulipunainen tutkielma (suom. myös Punaisten kirjainten arvoitus, engl. A Study in Scarlet).

Useimmissa kertomuksissa kertojana on tohtori Watson. Kahdessa kertomuksessa, The Adventure of Blanched Soldier[3] ja The Adventure of the Lion's Mane,[4] kertojana on Sherlock Holmes. Kertomus The Mazarine Stone kuvaa tapahtumia kolmannen persoonan näkökulmasta.[5]

Sisällysluettelo

Henkilökuva

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sherlock Holmes asui Lontoon pohjoisosassa sijaitsevassa kaksikerroksisessa talossa, osoitteessa Baker Street 221 B. (Varhaisissa tarinoissa katua kutsutaan myös nimellä Upper Baker Street.) Holmes oli harjoittanut yksityisetsivän ammattiaan jo ennen kuin tapasi tohtori Watsonin. Holmesin laboratorio sijaitsi erään lontoolaissairaalan huoneessa. Holmes ja Watson tapasivat ensimmäistä kertaa Watsonin vanhan tuttavan, herra Stamfordin esitellessä heidät toisilleen. Holmes oli tuolloin kiinnostunut Baker Streetillä sijaitsevasta asunnosta, mutta hän tarvitsi toisen henkilön maksamaan vuokraa kanssaan. Watson puolestaan oli asunut Strandilla sijaitsevassa hotellissa. Holmes ja Watson muuttivat Baker Streetille ensitapaamistaan seuraavana päivänä.[6]

Holmesilla oli myös seitsemän vuotta vanhempi veli, Mycroft Holmes,[2] joka oli Britannian hallituksen palveluksessa eräänlaisena inhimillisenä ”tietokoneena”. Mycroft oli Sherlockin omien sanojen mukaan älykkäämpi kuin hän, mutta Mycroft ei jaksanut ryhtyä ruumiillisiin ponnistuksiin.

Nerokkuudestaan huolimatta Holmes ei ollut laajasti sivistynyt eikä tiennyt kirjallisuuden, filosofian tai astronomian kaltaisista epäkäytännöllisistä aloista Watsonin mukaan mitään. Kertomuksessa Tulipunainen tutkielma Watson arvioi Holmesin tiedot ja taidot seuraavanlaisesti:

  1. Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.
  2. Filosofian tuntemus. – Olematon.
  3. Tähtitieteen tuntemus. – Olematon.
  4. Politiikan tuntemus. – Heikko.
  5. Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
  6. Geologian tuntemus. – Käytännöllistä, mutta rajoittunutta. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
  7. Kemian tuntemus. – Syvällistä.
  8. Anatomian tuntemus. – Tarkkaa, mutta epäjärjestelmällistä.
  9. Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
  10. Soittaa viulua hyvin.
  11. Hän on taitava singlestick-pelaaja, nyrkkeilijä ja miekkailija.
  12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Sherlock Holmes kuvaili itseään ”konsultoivaksi salapoliisiksi”, joka tarkoittaa, että ihmiset saapuvat hakemaan häneltä apua ongelmissaan sen sijaan, että hän tulisi heidän luokseen. Kerrotaan, että Holmes pystyi usein ratkaisemaan ongelman kotoaan poistumatta (tarinat tosin keskittyvät kiinnostavampiin tapauksiin, jotka pakottivat hänet usein tekemään kenttätyötä). Holmes oli erikoistunut selvittämään epätavallisia tapauksia, joissa hän käytti ilmiömäisiä havainto- ja päättelytaitojaan.

Watson kuvaili Holmesin pitkäksi ja laihaksi. Hänellä oli terävä nenä ja musta tukka. Hän harrasti viulunsoittoa, jossa oli erinomainen ja säveltäjänäkin keskivertoa parempi. Hän oli voimakas ja sarjansa parhaita nyrkkeilijöitä. Hänen elämäntapansa ja ruokavalionsa olivat siinä määrin vaatimattomat, että Watson kutsui niitä itsekidutukseksi. Holmesin ainoa pahe oli kokaiinin käyttö, ja sitäkin hän käytti vain tylsistyttyään uutisten ja rikostapausten puutteeseen.[7] Vuosien kuluessa Watson sai Holmesin luopumaan narkoottisten aineiden käytöstä.[8]

Vetäydyttyään etsivän tehtävistä, Holmes muutti Lontoosta Sussexiin hoitamaan mehiläisiä.[9] Hän kirjoitti myös aiheesta kirjan: ”Mehiläishoidon käytännön oppikirja – sisältää huomioita kuningattaren eristämisestä”[10] (engl. Practical Handbook of Bee Culture, with some Observations upon the Segregation of the Queen).[11]

Alkuperäisissä Sherlock Holmes -tarinoissa ei koskaan erityisesti mainittu Holmesin käyttäneen deerstalker-hattua, joka miltei aina yhdistetään yhdeksi hänen tunnusmerkeistään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Conan Doyle on antanut kunnian Holmesin synnystä opettajalleen Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, lahjakkaalle kirurgille ja tutkijalle Joseph Bellille, jonka aikana rikostekninen tutkimus ja oikeuslääketiede olivat uusia aloja. Kuitenkin joitakin vuosia myöhemmin Bell kirjoitti Doylelle: ”olet itse Sherlock Holmes ja tiedät sen hyvin” (Baring-Gould, s. 8). Nimi Sherlock Holmes on peräisin kuuluisalta kriketinpelaaja Sherlockilta ja bostonilaiselta lääkäriltä Oliver-Wendell Holmesilta – silti joissakin varhaisissa teksteissä hänen nimenään on Sherrinford Holmes. Englannissa 1962 ilmestyneen Sherlock Holmesin elämäkerran mukaan Sherrinford Holmes olisi ollut Sherlockin vanhin veli. Sherrinford-nimi taas olisi ollut hänen äitinsä tyttönimi.

Yleisen, vaikkakin virheellisen, käsityksen mukaan Sherlock Holmes synnytti koko murhamysteerikirjallisuuden. Salapoliisikirjallisuuslaji oli kuitenkin olemassa ennen Holmesiakin: Holmes ja Watson -kaksikko ja tarinoiden rakenne on lainattu melko suoraan Edgar Allan Poen C. Auguste Dupin -tarinoista, joihin parissa Holmes-tarinassa jopa viitataan ja joissa sivuhenkilönä oli erakkona elävä, rikoksia vain ajanvietteekseen selvittävä Dupin. Kuitenkin Sherlock Holmes on maailman ensimmäinen neuvotteleva yksityisetsivä. Monet kuvitteelliset salapoliisit ovat jäljitelleet Holmesin loogisia menetelmiä ja seuranneet hänen jalanjälkiään monin eri tavoin. Muutamia kuuluisia Holmesin perintöä jatkavia kuvitteellisia salapoliiseja ovat Agatha Christien Hercule Poirot, Ellery Queen, Perry Mason, Columbo, Dick Tracy ja jopa sarjakuvalehtien supersankari Batman.

Galleria

Holmes. Steelen kuvitusta: The Empty House – the return of sherlock holmes (1903).

Mycroft Holmes. Sidney Pagetin kuvitusta. Strand Magazine, syyskuu 1893.

Professori Moriarty. Sidney Pagetin kuvitusta.

Laatta Reichenbachin putousten lähellä, missä Holmes kukisti professori Moriartyn.

Sanontoja

Sherlock Holmesin tavaramerkiksi on laitettu lause ”Yksinkertaista, rakas Watson” (engl. Elementary, my dear Watson). Sitä ei kuitenkaan esiinny missään kuudestakymmenestä Doylen kirjoittamasta tarinasta. Lausahdus esiintyy vuoden 1929 elokuvan the return of sherlock holmes lopussa ja kirjallisessa muodossa ensi kerran New York Timesin elokuva-arvostelussa.

Lähteet

  • Doyle, Arthur Conan: Punaisten kirjainten arvoitus; Baskervillen koira. (A Study in Scarlet, 1887; The Hound of the Baskervilles; 1902.) Suomennos: Outi Pickering. Maailman parhaat kertojat. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-9059-75-X.
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin seikkailut I–II. (The Adventures of Sherlock Holmes, 1892; The Memoirs of Sherlock Holmes, 1894; the return of sherlock holmes, 1904.) O. E. Juurikorven uudistettu suomennos. Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11935-0.
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin parhaita. Suomentanut Tero Valkonen. Basam Books, 2005. ISBN 952-459-548-6.
  • Doyle, Arthur Conan: The Complete Illustrated Short Stories: Sherlock Holmes. Bounty Books, 2004. ISBN 0-7537-0912-0. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Doyle 1983: Kolme ylioppilasta, s. 322.
  2. ↑ 2,0 2,1 Conan Doyle 1983, Kreikkalainen tulkki, s. 47.
  3. ↑ Doyle 2004, s. 926.
  4. ↑ Doyle 2004, s. 942.
  5. ↑ Doyle 2004, s. 811.
  6. ↑ Doyle 1993, Punaisten kirjainten arvoitus, s. 11–17.
  7. ↑ Doyle 1983, Keltaiset kasvot, s. 330.
  8. ↑ Doyle 1983, Godfrey Stauntonin salaisuus, s. 349.
  9. ↑ Doyle 1983, Toinen tahra, s. 396.
  10. ↑ Doyle 2005, s. 336.
  11. ↑ Doyle 2004, s. 805.

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sherlock Holmes.
Wikisitaateissa on kokoelma Sherlock Holmes -sitaatteja.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Sherlock_Holmes

More about Sherlock_Holmes: sherlock holmes story, awakened holmes sherlock, sherlock holmes museum, sherlock holmes game, sherlock holmes jeremy brett, the return of sherlock holmes, young sherlock holmes, awakened holmes sherlock through walk, complete sherlock holmes,

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.