Suomen merivoimat

Article on other languages:

Suomen puolustusvoimat

Ilmavoimat Ilmavoimat
Maavoimat Maavoimat
Merivoimat Merivoimat
Rajavartiolaitos Rajavartiolaitos

Suomen merivoimiin kuuluvat rannikkojoukot ja laivasto. Pääosa Suomen merivoimista on kuulunut Suomen laivastoon. 1927 yhdistettiin rannikkotykistö ja laivasto johtoportailtaan, jolloin 1933 oli Suomen laivaston nimeksi vakiintunut Suomen merivoimat. Merivoimien suorittama rannikkopuolustus oli 1923-1927 jakautunut Suomen laivastoksi, Suomen rannikkotykistöksi ja Suomen sotasatamaksi. [1]

Merivoimat on yksi Suomen kolmesta puolustushaarasta. Merivoimissa työskentelee 2 300 henkilöä. Varusmiespalveluksen merivoimissa suorittaa vuosittain 4 300 asevelvollista. Vara-amiraali Hans Holmström on merivoimien komentaja.

Sisällysluettelo

Merivoimien tehtävät

  • Vastaa valtakunnallisesta merivalvonnasta ja meritiedustelusta
  • Turvaa valtakunnan alueellisen koskemattomuuden merialueella tarvittaessa voimakeinoja käyttäen yhteistoiminnassa ilmavoimien ja rajavartiolaitoksen kanssa
  • Vastaa valtakunnan meriyhteyksien turvaamisesta ja johtaa meriliikenteen suojaamisen
  • Torjuu merialueen kautta suuntautuvat hyökkäykset yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen ja rajavartiolaitoksen kanssa
  • Pitää yllä korkeaa valmiutta, kehittää merivoimien taktiikkaa ja taisteluvälineitä sekä vastaa niiden huollosta
  • Kouluttaa merivoimien tarvitseman henkilöstön ja tukee vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta
  • Antaa lain edellyttämää virka-apua muille viranomaisille
  • Osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön
  • Huolehtii Suomen meri- ja rannikkoalueiden suojaamisesta.
Puolustusvoimien
organisaatiorakenne
Maavoimat
Operatiivinen sotilaslääni (2008–)
Maanpuolustusalue (1993–2007)
Aluehallinto
Sotilaslääni (1966–2007)
Alueellinen sotilaslääni (2008–)
Aluetoimisto (2008–)
Sotilaspiiri (1945–1992)
Joukot
Joukko-osasto
Joukkoyksikkö
Perusyksikkö
Ilmavoimat
Merivoimat

Merivoimien joukko-osastot

Merivoimat muodostuu esikunnasta ja kuudesta joukko-osastosta ja laitoksesta. Merivoimien esikunta sijaitsee Turussa, Heikkilän kasarmialueella.

Merivoimien joukko-osastot ovat:

Uudenmaan Prikaati on Suomen ainoa joukko-osasto, jossa varusmiespalveluksen voi suorittaa ruotsiksi.

Merivoimien historia

Sotia edeltänyt aika

Itsenäisen Suomen merivoimien runko muodostui aluksi maahan itsenäistymisen jälkeen jääneistä aluksista, joita ei oltu voitu kuljettaa jäissä pois. Kun saksalaiset luovuttivat merivoimille tykkiveneet Uusimaan ja Hämeenmaan, Merivoimat vahvistui huomattavasti, sillä nämä kaksi alusta olivat Ilmarisen ja Väinämöisen tuloon saakka Merivoimien voimakkaimmat alukset.

Vuonna 1927 säädetty laivastolaki mahdollisti uusien alusten rakentamisen, sillä tähän asti Merivoimien aluskanta oli käsittänyt ainoastaan muista maista saatuja aluksia. Ensimmäinen laivastolain puitteissa rakennettu alus oli sukellusvene Vetehinen, joka oli samalla ensimmäinen itsenäisessä Suomessa rakennettu sota-alus. Laivastolain puitteissa rakennettiin lopulta kaksi panssarilaivaa, joista tuli Merivoimien kaikkien aikojen raskaimmat alukset, ja viisi sukellusvenettä, joista on nykyään jäljellä enää Vesikko.

Vuonna 1936 kaikki Merivoimien alukset, joiden nimi käsitti vain tyyppikirjaimen ja numeron, nimettiin uudestaan "oikeilla" nimillä, sillä persoonattomasti nimetyllä aluksella palvelemisen oli katsottu alentavan palvelumotivaatiota.

Talvisota

Pääartikkeli: Talvisodan merisotatoimet
 Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta.

Jatkosota

Panssarilaiva Ilmarinen
Pääartikkeli: Jatkosodan merisotatoimet
Katso myös: Jatkosodan hyökkäysvaiheen merisotatoimet

Jatkosodan aikana laivaston merkitys kasvoi. Jatkosodan aattona Suomen merivoimat miehittivät Ahvenanmaan Operaatio kilpapurjehduksen myötä. Hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset vartiomoottoriveneet partioivat aluevesillä, moottoritorpedoveneet ja sukellusveneet suorittivat pitkiä partioretkiä ja miinalaivat miinoittivat yhteistyössä saksalaisten kanssa Suomenlahtea. Myös ns. saattuetoimintaa suoritettiin, eli sota-alukset saattoivat aseistamattomia rahti- ja matkustaja-aluksia[2]. Merisotatoimista surullisin oli Panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen syyskuun puolivälissä. Alus vei mukanaan 271 miestä [3].

Sotien jälkeen

Toisen maailmansodan rauhanehtojen mukaisesti Suomen tehtäväksi tuli suorittaa merimiinakenttien raivaus Suomenlahdella. Nämä miinat olivat Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton laskemia. Vuosina 1944–1948 yli 2 000 miehen ja 200 aluksen voimin raivattiin laaja merialue Suomenlahden perukasta Ahvenanmaalle asti puhtaaksi sodan aikana lasketuista miinoista. Tässä työssä menetti henkensä 28 miestä. Kotkan Haapasaaressa sijaitsee raivaajamuistomerkki. Yksittäisiä miinoja on löytynyt Suomenlahden saaristoista vielä 2000-luvullakin.

Merivoimien sodan ajan joukot

Merivoimien suunniteltu sodan ajan vahvuus on 31 500 henkilöä. Joukkoihin kuuluu:

  • 2 Ohjusvenelaivuetta
  • 3 Miinantorjuntalaivuetta
  • 3 Miinalaivaa
  • 3 Miinalauttaa
  • 2 Vartiovenettä
  • 2 Rannikkojääkäripataljoonaa
  • 6 Rannikkojääkärikomppaniaa
  • 2 Rannikko-ohjuskomppaniaa
  • 4 Meritorjuntaohjuspatteria
  • 4 Kiinteää rannikkotykistöyksikköä
  • 8 Liikkuvaa rannikkotykistöyksikköä

Merivoimien aluksia

Entisiä aluksia

Pääartikkeli: Luettelo Suomen merivoimien entisistä aluksista

Nykyisiä aluksia

Pääartikkeli: Luettelo Suomen merivoimien aluksista

Miinalaivat ja -lautat

Ohjusveneet

Vartioveneet

Miinanraivaajat

Muut alukset

Merivoimien muu kalusto

Lähteet

  • Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)", joka on ilmestynyt 5.10.2004, käsitellään merivoimia toisessa osassa luvussa 7 otsikolla "Meripuolustuksen asejärjestelmät"

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ http://www.mil.fi/merivoimat/esikunta/hist_aikajana.dsp?printable=1&
  2. ↑ Merivoimat Viitattu 19.5.2007.
  3. ↑ Valitut Palat: Tuntematon sota. Valitut Palat, 1991. ISBN 951-8933-34-0.

Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_merivoimat

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.