Article on other languages:
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Syanidit ovat vetysyanidin eli syaanivetyhapon (HCN) suoloja, joissa on syanidi-ioni CN–. Niistä tavallisimmat ovat kalium- ja natriumsyanidi. Isosyanidit (HNC) muistuttavat kemiallisilta ominaisuuksiltaan syanidia. Liukoiset syanidit ovat myrkyllisiä.
Orgaanisena funktionaalisena ryhmänä -CN käyttäytyy eri tavalla, ja siksi sen hiileen sitoutunutta muotoa kutsutaan nitriiliksi. Se ei ole myrkyllinen, jos se ei pääse irtoamaan molekyylistä. Esimerkiksi nitriilikumi sisältää nitriiliryhmiä.
Syanidia (yleensä NaCN) käytetään muun muassa teräksen karkaisussa, väriaineteollisuudessa, metallien pintakäsittelyssä, sekä kaivosteollisuudessa. Suomessa sitä aiotaan käyttää Suurikuusikon kultakaivoksessa.
Sisällysluettelo |
Valmistus
Alkalisyanideja valmistetaan neutraloimalla alkalia, kuten natrium-, tai kaliumhydroksidia vetysyanidilla (eli sinihapolla).
- NaOH(aq) + HCN(aq) -> NaCN(aq) + H2O(l)
Vetysyanidi valmistetaan ammoniakista ja metaanista.
Syanidia valmistettiin aiemmin muun muassa tislaamalla joidenkin hedelmien kivistä, jotka sisältävät pieniä määriä vedessä syanidiksi hydrolysoituvia syanohydriinejä, kuten amygdaliinia. Villimanteli on esimerkiksi niin amygdaliinipitoinen, että se on karvaan makuinen ja tappavan myrkyllinen ihmiselle.
Myrkyllisyys
Liukoiset, syanidi-ioneja vapauttavat syanidit ovat myrkyllisiä ihmiselle.
Vapaat syanidi-ionit ovat myrkyllisiä eläinsoluille. Niiden myrkyllisyys perustuu solujen mitokondrioiden matriiseissa membraanin pinnalla olevien protonipumppujen inhiboimiseen, jolloin solujen energiametaboliaa ylläpitävä oksidatiivinen fosforylaatio estyy. Suurimmalle osalle kalalajeista alin tappava pitoisuus on 0,03–0,5 mg/l. Syanidi estää kalojen hengitysentsyymien toiminnan ja siten kudosten hapen saannin. Syanidi vaikuttaa kalojen lisääntymiskäyttäytymiseen.
Ligandina syanidi ei ole välttämättä myrkyllinen. Esimerkiksi preussinsininen, rauta(III)heksasyanoferraatti(II), on myrkytön, ja sitä käytetään talliumin ja radiocesiumin vastamyrkkynä.
Käyttö
Kaivosteollisuus
Syanidin käyttäytymistä ympäristöön joutuessaan ei täysin tunneta, sillä se riippuu muun muassa maan happamuudesta. Kaivosteollisuudessa syanidi voidaan pitää prosessin aikana haihtumattomassa muodossa emäksisyyden avulla. Esimerkiksi suoympäristön happamuus taas voi jouduttaa hajoamista.
Kaivosteollisuudessa syanidi pyritään metallin erottamisen jälkeen "tuhoamaan" toisilla kemikaaleilla. Esimerkiksi Suurikuusikossa vaihtoehtoina on esitetty ns. Inco-menetelmää, jossa käytetään rikkidioksidia, sekä Caro's acid-menetelmää, jossa käytetään rikkihapon ja vetyperoksidin seosta. Rikastushiekka-altaaseen päätyy silti osa syanidista.
Syanidi on erittäin reaktiivinen aine ja muodostaa helposti yhdisteitä eri aineiden, muun muassa metallien kanssa. Syanidin reaktiivisuus vaikeuttaa ympäristövaikutusten arviointia, sillä kaivosten ympäristössä on runsaasti erilaisia mineraaleja, joiden kanssa ympäristöön joutunut syanidi voi reagoida muodostaen eri tavoin käyttäytyviä yhdisteitä. Suurikuusikossa on analysoitu muun muassa seuraavia mineraaleja: alumiini, antimoni, arseeni, elohopea, fosfori, kadmium, kalium, kalsium, koboltti, kromi, lyijy, magnesium, molybdeeni, natrium, nikkeli, rauta, rikki, sinkki ja titaani.
NaCN hajoaa nopeammin vetysyanidiksi happamessa ympäristössä. Metallisyanidien hajoaminen vaihtelee metallikohtaisesti. Esimerkiksi sinkki muodostaa syanidin kanssa heikon yhdisteen, mutta rauta vahvan. Nikkelin ja kuparin muodostavat syanidin kanssa keskivahvan yhdisteen.
Syanidimääriä tutkittaessa olisi teollisuudessa otettava huomioon kolme eri luokkaa:
- vapaa syanidi
- heikkoon happoon liukeneva, eli WAD
- kokonaissyanidi
Syanidin aiheuttamia suuronnettomuuksia on tapahtunut esimerkiksi rikastushiekka-altaan padon pettäessä (Baia-Maren kultakaivos, Tisza-joki, Romania). Muita onnettomuuksia on tapahtunut Nevadan kultakaivoksessa 1997, Omain kultakaivoksessa Guyanassa 1995, Homestake-kaivoksessa Etelä-Dakotassa 1998, sekä Kumtorin kaivoksessa Kirgisistanissa vuonna 1998.