Tekijänoikeus

Article on other languages:

Tekijänoikeuden merkki © tulee termin englanninkielisestä sanasta copyright.

Tekijänoikeus syntyy aina luotuun kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen tekijöille. Teoksia voivat olla esimerkiksi kirjalliset tuotokset, elokuvat, äänitteet, taidemaalaukset ja sävelteokset. Kirjallisia teoksia ovat myös mm. tietokoneohjelmat, kartat ja graafisesti muotoillut teokset. Tekijänoikeus ei suojaa ideoita eikä ajatuksia, vaan teoksen ilmiasua eli toteutustapaa.

Esimerkiksi englannin kielessä vastaava käsite on copyright eli kirjaimellisesti suomeksi kopiointioikeus. Tämä kuvaa sitä, että tekijänoikeus on monopoli teoksen kopiointiin.

Sisällysluettelo

Tekijänoikeus oikeutena

Tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Useimmissa maissa tekijälle syntyy myös moraalisia oikeuksia, joita ei voi siirtää ja joista voi luopua vain rajallisesti.

Tekijänoikeuslainsäädäntö on kansainvälisesti voimakkaasti säädeltyä ja nykyisin useimmissa teollisuusmaissa samanlaista. Tekijänoikeuden kesto on 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Muun muassa esityksiä, äänitallenteita, valokuvia ja radio- tai televisiolähetystä suojaa lisäksi lähioikeus. Näiden oikeuksien suoja-aika on 50 vuotta ja se lasketaan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta.

Tekijänoikeus syntyi 1400-luvulla kirjapainon keksimisen aikoihin privilegioina eli erioikeuksina. Merkitystä se alkoi saada sanomalehdistön ja kirjateollisuuden laajentuessa 1800-luvulla, ja kansainvälinen Bernin sopimus 1886 oli käännekohta. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli kansainvälisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella 1950-luvulle asti. Venäjä ei kuulunut Bernin sopimukseen, joten Suomikin liittyi siihen vasta 1928 [1] [2]. Nykyisin keskeisiä kansainvälisesti velvoittavia sopimuksia ovat esimerkiksi EU-direktiivit[3] ja WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights). Tekijänoikeutta määrittelevät sopimukset ovat toisiaan tukevia, jolloin edellisten jättämiä epäselvyyksiä uudet sopimukset tarkentavat.

Bernin sopimuksen mukaan tekijänoikeuden tuli kaikissa maissa olla voimassa vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta. Sopimus jätti kuitenkin valtioille mahdollisuuden säätää suoja-aika pidemmäksikin. Muutamissa Euroopan valtioissa suoja-ajaksi säädettiin 70 vuotta tekijän kuolemasta, ja nykyisin näin on asiaa koskevan EU:n direktiivin mukaisesti kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Tekijänoikeus Suomessa

Pääartikkeli: Tekijänoikeus Suomessa

Suomessa voimassa oleva tekijänoikeuslaki on nimeltään Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404[4] ja sen viimeisin uudistus astui voimaan vuoden 2006 alussa.

Suomessa tekijänoikeus syntyy tekijälle, joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Kirjallisena teoksena pidetään myös mm. karttaa, selittävää piirustusta, graafista teosta sekä tietokoneohjelmaa.

Tekijänoikeus voi syntyä yhdelle ihmiselle tai usealle ihmiselle yhteisesti. Se voi kuulua myös yhtiölle, näin erityisesti jos teos on tehty työsuhteessa.

Tekijänoikeuden luovutus ja siirtyminen

Tekijänoikeuden voi myös luovuttaa toiselle esimerkiksi myymällä. Luovutuksen yhteydessäkin alkuperäisellä tekijällä kuitenkin pysyvät tietyt oikeudet. Laki edellyttää, että tekijän nimi on mainittava teosta julkisesti esitettäessä. Teosta ei myöskään saa muuttaa alkuperäisen tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, eikä sitä saa saattaa yleisön saataviin tekijää luokkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Jos tekijänoikeus kuuluu yksityiselle henkilölle, se siirtyy hänen kuollessaan perintönä samoin kuin muukin omaisuus, ja sen voi myös testamentata. Sitä ei kuitenkaan voida ulosmitata alkuperäiseltä tekijältä eikä siltä, joka on saanut sen perintönä, testamentilla tai avio-oikeuden nojalla.

Tekijänoikeuden rajoituksia

Useat rajoitukset kaventavat tekijän yksinoikeuden aluetta yleisen edun vuoksi. Rajoituksista on säädöksiä tekijänoikeuslain 2. luvussa. Lisäksi lait ja viranomaisten päätökset on jätetty tekijänoikeuden ulkopuolelle.

Julkistettua teosta saa siteerata hyvää tapaa noudattaen ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Joistakin ostetuista teoskopioista saattaa olla luvallista valmistaa muutama kopio yksityistä käyttöä varten. Oikeus yksityiseen kopiointiin ei kuitenkaan koske aina tietokoneohjelmia, jotka ovat ostajalla käytössä lisenssisopimuksella. Monien ryhmien ja tarkoitusperien vuoksi on yksityiskohtaisia rajoitussäännöksiä kuten näkövammaisten käyttö sekä julkisten kirjastojen ja arkistojen oikeudet.

Käytännössä tärkeä sääntö koskee niin sanottua konsumoitumista eli tekijänoikeuden sammumista. Kun teoskappale on saatettu yleisön saataviin eli esimerkiksi kirja tai äänite kauppaan, näitä kappaleita saa edelleen levittää. Teoskappale muuttuu siis normaaliksi kauppatavaraksi.

Tätä sääntöä on kuvailtu oikeustieteessä sanomalla, että teoksen "käyttäminen" ei ole kiellettyä, vaan päinvastoin kiellettyä on käyttää teosta lain kieltämällä tavalla, kuten kopioimalla ja tallentamalla. Tämä on tärkeä ero.

Tekijänoikeuden rajoituksia kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä ”fair use”. Tekijänoikeuden rajoituksissa on vähäisiä eroja eri valtioissa, mutta Euroopan Yhteisössä asiasta annetut direktiivit yhdenmukaistavat nämä rajoitukset. Euroopan ja Yhdysvaltojen ja kolmanneksi Japanin lakien erot eivät ole niin suuria kuin joskus luullaan.

Perusteluja ja kritiikkiä

Vanhimpana omistusoikeuksia filosofisesti perustelevana teoriana pidetään luonnonoikeusteoriaa, jonka mukaan luonto ja maa ovat yhteistä, mutta tekemällä työtä (muokkaamalla maata, poimimalla omenoita puusta) voi tehdä julkisesta yksityistä ja saada työnsä tuloksiin omistusoikeuden.

Tätä usein vastustetaan sanomalla, että lopputuloksessa on kuitenkin osa julkista eikä se olisi syntynyt ilman yhteisen omaisuuden käyttöä. Tekijänoikeuksien tapauksessa tällaista ongelmaa ei ole, koska itse tekijänoikeuden alainenhan ei ole esim. kirja, vaan teksti kirjan sivuilla. Täten tekijänoikeuden alainen teos olisi malliesimerkki työstä, johon ei ole sekoitettu edes yhteistä luontoa.

Toisaalta tekijät eivät elä tyhjiössä, vaan teokset pohjautuvat aina edellisiin teoksiin tekijän ottaessa vaikutteita olemassa olevista teoksista. Tämä näkyy hyvin lukuisissa Disney-elokuvissa, joissa klassisista, yhteisomistuksessa olevista kirjamuotoisista teoksista on tehty elokuvaversioita.

Tekijänoikeutta voidaan myös perustella sen hyödyllisyydellä yhteiskunnalle (ns. utilitaristinen perustelu); teoskappaleiden kopiointimonopoli kannustaa tekijöitä tekemään teoksia rajoitettua yksinoikeutta vastaan. Näin tekijöiden kannattaa julkistaa teoksensa muidenkin käytettäväksi (tekijänoikeuden määräämillä ehdoilla) ja yhteiskunta kokonaisuutena hyötyy. Tekijänoikeutta ei kuitenkaan nähdä ikuisena, joten sen voimassaoloa on rajattu ajallisesti. Tekijänoikeuden lakatessa teoksesta tulee julkista omaisuutta ja yhteiskunta saa korvauksen antamastaan monopolista. Tämän perustelun pätevyys riippuu kuitenkin tekijänoikeuden kestosta. Nykyisessä Suomen mallissa kesto on varsin pitkä, tekijän kuolemaan saakka ja siitä laskettuna seuraavat 70 vuotta. Mikäli teoksella on useita tekijöitä, vuosia ruvetaan laskemaan viimeisen tekijän kuoleman jälkeen.

Jotkut puolestaan väittävät, ettei tekijänoikeuden tarvitse olla erillinen laillinen erivapaus, vaan asia voidaan hoitaa sopimuspohjaisesti. Jokainen kirjan ostaja sitoutuu vaikkapa kirjan takakannessa mainittuun sopimukseen, jonka mukaisesti ei voi kopioida teosta eteenpäin.

Tässä muodostuu ongelmaksi, että luvattoman kopion ostajaa tällainen sopimus ei sido, ja jos alkuperäinen kopioija tekee vain yhden kopion ja vasta luvattoman kopion ostaja hoitaa massakopioinnin, voidaan rangaista vain yhden kopion tekijää, eikä tämä varmasti estä teoksen leviämistä laajemmalle. Siten sopimuspohjainen järjestelmä ei olisi toimiva. Mallia on kritisoitu myös siitä, että joku saattaisi vain löytää kirjan kadulta, eikä sopimus silloin sitoisi häntä.

Tekijänoikeus ei koske teoksia joiden suoja-aika on jo mennyt umpeen. Englanniksi näiden sanotaan olevan ns. "public domain" -teoksia. Näitä ovat esimerkiksi menneiden vuosisatojen julkaisemattomat vanhat käsikirjoitukset ja uudelleenjulkistamattomat teokset. Näiden teosten käyttö on vapaata ja länsimaisen tekijänoikeusjärjestelmän ideana on ehkä ollut, että lopulta kaikki teokset päätyisivät tähän kategoriaan.

Katso myös

Kirjallisuutta

Suomeksi

  • Haarman, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. 2005. ISBN 952-14-1042-9
  • Harenko — Niiranen — Tarkela: Tekijänoikeus. Kommentaari ja käsikirja. WSOY pro, Helsinki.
  • Kemppinen, Jukka: Digitaaliongelma. Kirjoitus ajasta ja oikeudesta. Lappeenranta 2006 (506 s.) (Myös verkkoversio)
  • Leppimäki, Laura: Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2006. ISBN 951-39-2448-3
  • Nordberg, Kai - Vuorenmaa, Tuomo-Juhani: Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006. Finnfoto & Musta Taide, Helsinki. 2006. ISBN 951-97527-8-1

Ruotsiksi

  • Koktvedgaard, Mogens: Lärobok i immaterialrätt : upphovsrätt, patenträtt, mönsterrätt, känneteckensrätt i Sverige, EU och internationellt 8., rev. och uppdaterade uppl. ISBN 91-39-20372-7 (alkuteos tanskankielinen)

Muilla kielillä

  • Dreier - Schulze: Urheberrechtsgesetz, Urheberrechtswahrnehmungsgesetz, Kunsturhebergesetz. Kommentar. 2006. Verlag C.H. Beck. 2. Aufl. ISBN 3-406-5419-X
  • Laddie - Prescott - Vitoria - Speck - Lane - Ward: The Modern Law of Copyright and Designs (Hardcover). ISBN 1-4057-1798-X. (4. New rev. ed. 2007)
  • Lessig, Lawrence: Free Culture - The Nature and Future of Creativity Penguin Books, Lontoo, Englanti. ISBN 1-59420-006-8 (myös pdf-dokumentti)
  • Hietanen, Oksanen and Välimäki "Community Created Content; Law, Business and Policy" (pdf-tiedosto)

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. ↑ HE 29/2004: Hallituksen esitys Eduskunnalle WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
  2. ↑ 6/1928: Vuonna 1908 uusittu Bernin-sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamiseksi.
  3. ↑ 2001/29/EY (EYVL L 167) Tekijänoikeudet ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa
  4. ↑ Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tekij%C3%A4noikeus

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.