|
Article on other languages:
|
Universumien tomu (engl. His Dark Materials) on englantilaisen Philip Pullmanin kirjoittama kolmiosainen fantasiakirjasarja. Kirjat kertovat kahden nuoren, Lyra Belacquan ja Will Parryn, seikkailuista rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa. Sarjaan kuuluvat kirjat Kultainen kompassi (1995), Salaperäinen veitsi (1997) ja Maaginen kaukoputki (2000). Ensimmäiseen kirjaan perustuva elokuva Kultainen kompassi tuli elokuvateattereihin loppuvuonna 2007. Elokuva on New Line Cineman tuotantoa.
Sarjan nimi
William Blaken etsauksessa Eurooppa: Ennustus vuodelta 1794 Jumala luo maailmaa kultaisella harpilla.
Universumien tomun englanninkielinen alkuperäisnimi His Dark Materials on laina John Miltonin Kadotetun paratiisin toisesta kirjasta. Kyseisessä kohdassa Saatana katsoo hornankuiluun, jossa kuohuvat raaka-aineet jotka jäivät yli, kun Jumala loi maailmaa:
Trilogia alkaa kyseisellä Milton-lainauksella Kultaisen kompassin alkusivuilla.[1] Nimen voidaan katsoa viittaavan tarinassa keskeisessä osassa olevaan arvoitukselliseen Tomuun, jonka Pullman yhdistää myös pimeään aineeseen (engl. dark matter).[2] Suomennosnimi Universumien tomu viittaa paitsi tomuun, myös trilogian useisiin rinnakkaismaailmoihin, joita Tomu yhdistää. Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen[3]. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut tarttua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi.[2] Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights.[4] The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Sarjan osatKultainen kompassi
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Lyra Belacqua on rinnakkaistodellisuuden Oxfordissa, Jordan Collegen akateemikkojen keskuudessa, kasvanut puolivilli orpotyttö. Hänen elämänsä muuttuu, kun kammotut "kahmaisijat" kaappaavat hänen parhaan ystävänsä Rogerin ja collegeen saapuu salaperäinen rouva Coulter, joka kutsuu Lyran luokseen Lontooseen ja vihjaa tarvitsevansa apulaista tutkimusmatkalle pohjoiseen. Juuri ennen Lyran lähtöä collegen rehtori saapuu salaa hänen luokseen ja antaa hänelle aletiometrin, harvinaisen kojeen jota tulkitsemalla on mahdollista selvittää totuus mistä tahansa. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Hän pakenee. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, teksasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan. Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Rogerin kanssa Lyra jatkaa edelleen Svalbardiin, panserbjørnen valtakuntaan, tarkoituksenaan etsiä lordi Asriel, jolle hän uskoo aletiometrin olevan tarkoitettu. Svalbardissa maanpakoon petoksen vuoksi ajettu Iorek taistelee vallananastaja Iofuria vastaan ja voittaa kuninkuuden itselleen. Kun Lyra vihdoin löytää lordi Asrielin, paljastuu ettei tämä tarvitse aletiometriä, mutta tahtomattaan Lyra on tuonut hänelle jotain muuta tarpeellista: Rogerin. Asrielin tarkoituksena on avata revontulten läpi silta toiseen maailmaan, mutta siihen tarvitaan valtava määrä energiaa. Energia on saatavilla leikkaamalla Roger irti hänen daimonistaan, teko joka Lyran maailmassa vastaa likimain sydämen kaivamista elävän rinnasta. Petetty ja ystävänsä menettänyt Lyra seuraa isäänsä toiseen maailmaan. Salaperäinen veitsi
Maaginen kaukoputki
Muut trilogiaan liittyvät kirjatJo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.”[5] Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä.[6] Pullmanin muut velvollisuudet ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi.[7] Lyran Oxford
Lyran Oxford ilmestyi englanniksi vuonna 2003. Kirja sisältää novellin ”Lyra ja linnut”, joka sijoittuu kaksi vuotta Maagisen kaukoputken tapahtumien jälkeiseen aikaan. Tarinassa Lyra ja Pantalaimon kohtaavat yllättäen noidan daimonin, joka pyytää heiltä apua. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää ja joku hautoo kostoa Lyralle. Once Upon a Time in the North
Once Upon a Time in the North ilmestyi 2008. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on nuori aeronautti Lee Scoresby 29 vuotta ennen Universumien tomun tapahtumia. Vastikään pokerissa kuumailmapallonsa voittanut Scoresby rantautuu Vienanmerellä sijaitsevalle Novy Odensen saarelle etsimään rahtia, mutta joutuukin vastatusten korruptoituneen ja suuryrityksiä suosivan pormestarikandidaatti Ivan Poliakovin ja tämän palkkaaman dakotalaisen palkkatappajan kanssa. Samalla Scoresby kohtaa ensimmäistä kertaa Iorek Byrnisonin. The Book of Dust
The Book of Dust on vielä keskeneräinen eikä sen julkaisuajankohdasta ole tietoa. Tarinan päähenkilö tulee olemaan jälleen Lyra,[8] mutta Pullmanin mukaan kirja ei ole jatkoa Universumien tomulle, ”vaan toisia tarinoita samasta maailmasta ja samoista hahmoista”.[9] Kirja tulee kertomaan lisää Tomusta sekä uskonnosta.[10] The Book of Dust tapahtuu muutama vuosi Maagisen kaukoputken päätöksen jälkeen, Lyran ollessa noin 16-vuotias.[11] Päähenkilöt
Palkinnot ja tunnustuksetSarjan ensimmäinen kirja, Kultainen kompassi, sai vuonna 1995 Isossa-Britanniassa ansiokkaalle lasten- tai nuortenkirjalle myönnettävän Carnegie-mitalin.[12] Kirja voitti myös vuonna 2007 järjestetyn ”Carnegie of Carnegies” -äänestyksen, jossa esiraadin valitsemista kymmenestä aiempien vuosien voittajasta valittiin internet-äänestyksellä kaikista suosituin.[13] Päätösosa Maaginen kaukoputki sai vuoden 2001 Whitbread-palkinnon, arvostetun brittiläisen kirjallisuuspalkinnon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääpalkinto annettiin paras lastenkirja -luokan kirjalle.[14] The Observer -lehti listasi Kultaisen kompassin vuonna 2003 yhdeksi maailman 100 parhaasta romaanista.[15] Samana vuonna BBC:n järjestämässä Big Read -yleisöäänestyksessä Universumien tomu sijoittui äänestäjien suosikkilistalla kolmanneksi J. R. R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta ja Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen.[16] Vuonna 2005 Ruotsin hallitus myönsi Pullmanille Astrid Lindgrenin muistopalkinnon, maailman suurimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon, jaetusti japanilaisen kuvittajan Ryôji Arain kanssa.[17] Universumien tomun suomentaja Helene Bützow sai vuonna 2001 kääntäjien valtionpalkinnon. Perusteluissa mainitaan Kultainen kompassi osoituksena Bützowin ammattitaidosta. Palkitsemisen aikaan hän oli parhaillaan kääntämässä Maagista kaukoputkea.[18] VaikutteetMaagisen kaukoputken viimeisten sivujen kiitoksissa Pullman nimeää kolme keskeistä innoittajaa, jotka ovat vaikuttaneet hänen kirjasarjaansa: saksalaisen Heinrich von Kleistin ihmisyyttä ja tietoisuutta käsittelevä essee ”Über das Marionettentheater” vuodelta 1810, John Miltonin Kadotettu paratiisi sekä William Blake tuotantoineen.[19] Pullman on kertonut useiden maalausten, mutta erityisesti Leonardo da Vincin Naisen ja kärpän, vaikuttaneen hänen näkemykseensä ihmisten ja daimonien suhteesta. Maalauksesta on Pullmanin mukaan aistittavissa todellinen yhteys tytön ja hänen sylissään olevan eläimen välillä. Muutamin pienin muutoksin tyttö voisi hänen mukaansa olla Lyra itse.[20] Kirjat ja kristinuskoUniversumien tomu on herättänyt vastustusta erityisesti joidenkin kristittyjen ryhmien piirissä.[21][22] Pullman itse ilmaisi vuonna 2003 olevansa hämmästynyt siitä, etteivät kirjat ole saaneet osakseen enempää uskonnollista arvostelua. Hän katsoo, että suurin osa hyökkäyksistä on kohdistunut Harry Potteriin, vaikka Universumien tomussa esitetyt ajatukset ovat paljon kumouksellisempia. Pullmanin mukaan hänen kirjansa käsittelevät Jumalan tappamista.[23] Jotkut trilogian hahmot arvostelevat jyrkin sanoin kristinuskoa ja järjestäytynyttä uskontoa yleensäkin. Uskostaan luopunut entinen nunna Mary Malone sanoo kristinuskon olevan ”hyvin mahtava ja vaikuttava erehdys, ei sen kummempaa.”[24] Noitakuningatar Ruta Skadi puolestaan toteaa:
SovituksetRadioBBC:n tuottama radiokuunnelma Universumien tomusta esitettiin Radio 4 -kanavalla vuonna 2003, ja se on myöhemmin julkaistu myös tallenteena.[26] Samana vuonna Irlannin yleisradio RTÉ tuotti oman kuunnelmaversionsa Kultaisesta kompassista. TeatteriLontoon Royal National Theatre tuotti vuonna 2003 Universumien tomusta kaksiosaisen, kaikkiaan yli kuusituntisen näytelmän, jonka käsikirjoitti Nicholas Wright ja ohjasi Nicholas Hytner. Pääosia näyttelivät Anna Maxwell Martin Lyrana, Dominic Cooper Willinä, Timothy Dalton lordi Asrielina ja Patricia Hodge rouva Coulterina. Daimoninuket suunnitteli Michael Curry. Näytelmää esitettiin alun perin joulukuusta 2003 maaliskuuhun 2004.[27] Näytelmä oli arvostelumenestys.[28] Suuren suosion kannustamana näytelmä otettiin takaisin esityskalenteriin marraskuussa 2004 uusin näyttelijöin ja hiotun käsikirjoituksen kera.[29] Näytöksiä jatkettiin huhtikuuhun 2005. Näytelmä voitti kaksi Laurence Olivier -palkintoa, lavastuksesta ja valaistuksesta. Anna Maxwell Martin oli lisäksi ehdolla parhaaksi naisnäyttelijäksi.[30] National Theatren menestyksen jälkeen Universumien tomu on nähty myös pienempien brittiläisten teatterien lavoilla. Elokuva
Chris Weitzin ohjaama Kultainen kompassi sai ensi-iltansa joulukuussa 2007. Elokuva oli 180 miljoonan dollarin budjetillaan tuotantoyhtiö New Line Cineman suurimpia hankkeita. Elokuvan pääosissa olivat Dakota Blue Richards Lyrana, Nicole Kidman rouva Coulterina, Daniel Craig Lordi Asrielina ja Eva Green Serafina Pekkalana. Iorek Byrnisonin ääninäyttelijänä oli Ian McKellen ja Pantalaimonin Freddie Highmore. Elokuva menestyi Yhdysvaltain markkinoilla heikosti, mikä yhdistettynä maailmantalouden yleiseen laskusuhdanteeseen on johtanut siihen, että suunnitelmat trilogian jälkimmäisten osien sovittamisesta elokuviksi on ainakin toistaiseksi hyllytetty.[31] Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Universumien tomu
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.