Valkohai

Article on other languages:

Valkohai
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Ylälahko: Hait Selachimorpha
Lahko: Haikalat Lamniformes
Heimo: Sillihait Lamnidae
Suku: Carcharodon
Smith, 1838
Laji: carcharias
Kaksiosainen nimi
Carcharodon carcharias
(Linnaeus, 1758)
Valkohain levinneisyys
Valkohain levinneisyys
Katso myös
  Valkohai Wikispeciesissä

  Valkohai Commonsissa

Valkohai (Carcharodon carcharias) on Karibianmeressä, Tyynellämeressä ja Intian valtameressä elävä suurikokoinen hai. Parhaimmillaan noin kuuden metrin pituiseksi ja 2 250 kilogramman painoiseksi kasvava valkohai on maailman kookkain petokala ja yksi suurikokoisimmista rustokaloista. Valkohait voivat elää jopa 50-vuotiaiksi.

Sisällysluettelo

Levinneisyys ja elinalue

Valkohaiden elinympäristöihin kuuluvat maailmanlaajuisesti kaikki trooppisten ja lauhkeiden ilmastovyöhykkeiden meret, joissa veden lämpötila on 12–24 celsiuksen välillä. Niitä on tavattu erityisesti Australian, Etelä-Afrikan, Floridan, Kalifornian ja Meksikon rannikoilla ja niiden läheisyydessä. Suurin osa valkohaista elää avomerellä Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä, mutta niitä on havaittu myös Etelä-Kiinan merellä, Japaninmerellä ja Välimerellä. Valkohait liikkuvat useimmiten pinnan läheisyydessä, mutta niiden tiedetään kykenevän sukeltamaan 1 280 metrin syvyyteen.

Tieteellisten tutkimusten perusteella valkohait voivat tehdä erittäin pitkiä matkoja niiden elinalueilta. Vuonna 2003 käynnistetyssä tutkimuksessa eteläafrikkalaiset meritieteilijät kiinnittivät naaraspuoliseen valkohaihin seurantalaitteen, jonka mukaan hai teki seuraavan yhdeksän kuukauden aikana Etelä-Afrikasta Australiaan ja matkusti takaisin alkuperäiselle elinalueelleen – matka oli yhteensä peräti 20 000 kilometrin pituinen.[2] Epätavallisissa poikkeustilanteissa muutamat Tyynestämerestä kotoisin olleet valkohait ovat saattaneet matkustaa jopa Alaskan rannikolle saakka.[3]

Ravinto

Useimpien muiden hailajien tavoin valkohai on lihansyöjä. Sen ravinto koostuu enimmäkseen rauskuista, pyöriäisistä, merinorsuista, turkishylkeistä, merileijonista, merisaukoista, merikilpikonnista ja erilaisista luukaloista. Valkohait ovat kuitenkin tunnettuja tavastaan syödä myös ihmisten mereen heittämiä syömäkelvottomia esineitä, ja kuolleiden yksilöiden vatsalaukusta on löydetty esimerkiksi peltitölkkejä, autonrenkaita, rannekelloja ja jopa moottoriveneen moottorin osia. Toisinaan kookkaiden valkohaiden on nähty saalistavan jopa pienikokoisempia hailajeja.

Vaikka useimmat ihmiset pitävät valkohaita äkkipikaisena saalistajana, todellisuudessa valkohait ovat saalistaessaan hyvin valikoivia ja voivat seurata saaliikseen valitsemaa eläintä jopa kahden tunnin ajan.[4] Hyökätessään valkohai syöksyy vedessä valtavalla voimalla kohti saalistaan ja kirjaimellisesti repii sen kappaleiksi terävillä hampaillaan. Koska valkohailla ei ole silmäluomia, se joutuu kääntämään molemmat silmänsä iskiessään pinnan päällä uivien saaliiden kimppuun.

Valkohait saalistavat yleensä vedenpinnalla tai sen läheisyydessä uivia eläimiä, jolloin hai voi hyökätä niiden kimppuun alhaalta. Kalojen ja hylkeiden kimppuun hyökätessä valkohai pyrkii osumaan kohteensa evään, jolloin saalis on menettää uimataitonsa ja menehtyy nopeasti šokkiin tai verenhukkaan. Valkohaiden näköaisti on heikko, joten saalistaessaan ne hyödyntävät herkkää haju- ja kuuloaistiaan. Myös tuntokarvojensa avulla hai havaitsee kaukaakin uivan saaliin.

Valkohai ja ihminen

Hyökkäykset ihmisen kimppuun

Valkohai on toisinaan hyökännyt uimarien kimppuun.[5] Valkohai on tiikerihain ja härkähain ohella ainoa toistuvasta ihmisen kimppuun hyökännyt hailaji, mutta 75 prosenttia hain hyökkäyksen kohteeksi joutuneista ihmisistä on selviytynyt hengissä. Useimmissa hyökkäyksissä ihmisen selviytyminen on johtunut ruokailutottumuksista, koska tutkimusten perusteella hait eivät itse asiassa pidä ihmislihan mauista.[6] Vuosien 1926 ja 1991 välisenä aikana arkistoitiin yhteensä vain 115 valkohain hyökkäystä ympäri maailmaa,[7] ja tutkijoiden mukaan ainoastaan 12 prosenttia haiden hyökkäyksistä on varmuudella tunnistettu valkohain aiheuttamiksi.

Valkohaiden hyökkäykset johtuvat siitä, että hai on erehtynyt luulemaan ihmistä hylkeeksi.lähde? Koska valkohailla on heikko näköaisti, se ei kykene erottamaan ihmistä ja hyljettä toisistaan. Valkohain kehittynyt kuuloaisti havaitsee helposti meressä kantautuvat äänet, ja uimarannan ihmisistä peräisin oleva voimakas ääntely houkuttelee haita rannan läheisyyteen. Monilla uimarannoilla haiden hyökkäyksiä on pyritty ehkäisemään esimerkiksi laittamalla uimarannan läheisyyteen turvaverkkoja, joiden tarkoituksena on estää haiden pääsy uimarien sekaan.

Populaarikulttuurissa

Valkohai tuli tunnetuksi populaarikulttuurissa Peter Benchleyn kirjoittamaan samannimiseen romaaniin pohjautuvan kauhuelokuvan Tappajahai ilmestymisen myötä. Elokuvassa hain suurikokoisuutta ja aggressiivista käyttäytymistä on kuitenkin liioiteltu, mutta vuoden 1975 menestyneimpiin elokuviin kuuluneen Tappajahain julkaisun jälkeen valkohai on usein esitetty älykkäänä ja verenhimoisena ihmissyöjänä. Valkohai on kuitenkin toisinaan esitetty "hyvänä", esimerkiksi vuonna 2004 ilmestyneen tietokoneanimaatioelokuvan Hain tarina päähenkilö on valkohai. Ja elokuvassa Nemoa etsimässä Pomo niminen valkohai on kavereittensa mako- ja vasarahain kanssa ryhtynyt kasvissyöjäksi.

Purentavoima

Valkohain purentavoimaa on mitattu tietokonemallinnuksella ja tutkimusta on johtanut Steve Wroe New South Walesin yliopistosta.[8] Analysoinnin tuloksena kalojen kallon ja lihasten anatomiaa ja biomekaniikkaa, saatiin purentavoimaksi 1,8 tonnia, jota pidetään nykyeläinten voimakkaimpana.

Viitteet

  1. IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 22.10.2008.
  2. South Africa – Australia – South Africa White Shark Trust. (englanniksi)
  3. Distribution and Diet of White Shark Shark Research Committee. (englanniksi)
  4. Sociable Killers Natural History Magazine. (englanniksi)
  5. About White Shark Attacks SharkAttacks.com. (englanniksi)
  6. Megan McCabe: Sharks: Killing Machines? (englanniksi)
  7. Great white shark EnviroFacts.com. (englanniksi)
  8. Tiede: [1] Journal of Zoology.

Aiheesta muualla

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.